Elikkä elikkä, uutta tarinaa kehiin, joka kai kehittyy jonkinlaiseksi LC tarinaksi. Teen varmaan vielä jonkin toisen blogin, johon tulee tarinoita/muita haasteita. Katsotaan nyt, mihin kiinnostus riittää. Mutta itse tulevasta tarinasta, toivotaan, että siitä tulisi erilainen kuin Ochiaista :D
***
***
***
***
He asuivat pienessä, mutta kasvavassa kylässä. Talo oli värikäs ja sopi muiden pienien liikkeiden joukkoon. He, kuten heidän naapurinsakin, olivat yrittäjiä.
Ja "he" olivat Kir ja Ite Huriya. Nuori ja hyvin rakastunut pariskunta hoiti Iten äidin perustamaa kukkakauppaa Blueberry Islandin pienessä naapurustossa.
Ite hoiti kaupassa myymisen ja asiakkaiden kanssa keskustelemisen. Hän oli pariskunnasta se sosiaalisempi ja avoimempi. Blondi olikin nopeasti alkanut ystävystyä joidenkin asiakkaiden kanssa ja osa heistä roikkuivat paikan päällä vain juttelemassa.
Kir puolestaan hoiti kassaa ja hän sai enimmäkseen pysytellä hiljaa, mitä nyt toivotella tervetuloa uudestaan. Toisin kuin vaimonsa, Kir nautti enemmän yksinolosta ja oli välillä jopa hieman epäsosiaalinen. Koska Ite ei kuitenkaan kaikkea ehtinyt yksin tekemään ja heillä ei ollut vielä varaa palkata lisäkäsiä, hoiti Kir kassan.
Toki heidän talossa asui myös Iten äiti ja kukkakaupan omistaja, Lyubov. Hän auttoi silloin tällöin kaupalla, mutta iän karttuessa Lyubov aikoi antaa nuorempien tehdä suuremman työn ja hän itse touhuta rakkaan puutarhansa kimpussa.
Lyubov saattoi olla ylpeä tyttärestään, joka osasi hoitaa liikettä hyvin. Etenkin, kun asiakkaina oli muitakin yrittäjiä, jotka tiesivät ne suloiset sanat, jotka saivat asiakkaat ostamaan kaikkea turhaa. Kuka muka oikeasti tarvitsi viisi kukkapuskaa saman päivän aikana? Tosin Lyubov tiesi, että ne samat sanat tepsivät myös Iteen, joka oli jo ehtinyt tuoda kotiin kaikkea turhaa.
Jokainen perheestä, myös Lyubov, valmisti vuorollaan eri kukkakimppuja myyntiin. Ite kuitenkin nautti eniten työstä, sillä se oli naisesta niin rentouttavaa ja mukavaa. Hän sai aikaa omille ajatuksilleen ja välillä Ite uskaltautui jopa kokeilemaan erilaisia kimppuja. Lyuboville oma aika oli puutarhassa toimiminen ja Kirille se oli urheilun katsominen.
Kir ja Ite olivat täysin toistensa lumoissa. Kun takana oli rankka päivä putiikin puolella, halusi kaksikko nauttia alkusyksyn lämpimistä illoista talon puutarhassa. He katselivat tähtiä, haistelivat pihakasvien tuoksuja ja kuhertelivat.
Ite koki olevansa maailman onnellisin nainen saadessaan Kirin rinnalleen. Vaikka luonteeltaan he olivatkin melkein yö ja päivä, niin he silti täydensivät toisiaan juuri sopivasti. Vaikka he olivat olleet yhdessä melkein päiväkodista asti, jaksoi kaksikko silti käyttäytyä kuin vastarakastuneet.
Ja elämä makuuhuoneen puolellakin sujui oikein hyvin, missään ei ollut kummallakaan valittamista.
Tosin perheen matriarkka olisi arvostanut rauhallisia öitä, jolloin saisi nukkua omassa sängyssä. Ei sillä, kyllä hän puutarhaansa rakasti, mutta mielellään hän olisi sen hoitamisen jättänyt päivälle, eikä yölle.
***
***
Ja kun Lyubov otti asian puheeksi aamulla, ei hänen oma tyttärensä tuntunut olevan moksiskaan asiasta.
”Tiedän kyllä, että te nuoret haluatte elää ja tervettähän se on, mutta voisiko sitä ääntä pitää vähän vähemmän?”
”Mutta eikö se ole hyvä asia? Tiedätpähän ainakin, että kuulosi pelaa hyvin”.
”Ite, jos nyt kuitenkin…”
”Hävytön kakara!” Lyubov läppäisi tytärtään takaraivoon.
Ja niin Lyubov meni nukkumaan jättäen tiskit tyttärensä vastuulle. Kir meni valmistelemaan kukat myyntiä varten Iten tullessa pian toteuttamaan puhelahjojaan asiakkaisiin.
***
Pian Ite alkoi kuitenkin kärsiä aamupahoinvoinneista ja työnteko alkoi hankaloitua naisen joutuessa juoksemaan vähän väliä kylpyhuoneeseen. Vaikka hän olikin iloinen saadessaan huomata olevansa raskaana, ei jatkuva oksentelu saanut hymyä huulille. Koko ajan pisti pestä hampaita, sillä asiakkaat eivät välittäneet oksennuksen hajuisesta hengityksestä.
Lyubov oli mielissään uutisesta, hän olikin jo odottanut lapsenlasta ja melkein menettänyt toivonsa tyttärensä suhteen. Ja koska Ite ei ollut itse työkuntoinen, palasi vanha rouva kassan luokse. Onneksi kukaan ei ollut vielä hankkinut uudempaa kassakonetta, joten Lyubovin ei tarvinnut käyttää puolta päivää hämmästellessä sitä, miten mikäkin nappi toimi.
Ja koska Lyubov hoiti kassaa, joutui Kir olemaan sosiaalinen ja ottamaan enemmän kontaktia asiakkaisiin. Mies oli yllättävän hyvä, vaikka olisikin vältellyt tilanteita asiakkaiden kanssa.
Ite auttoi myös, minkä pahoinvoinniltaan pystyi ja pysyttelikin hieman sivummalla täydentäen hyllyjä. Aluksi hän ajatteli pysyä miehensä lähellä, jos tällä olisikin vaikeuksia myydä, mutta Kir pärjäsi hyvin.
Ite oli kiitollinen äitinsä avusta. Lyubov oli valmis auttamaan liikkeen ja tulevan lapsen kanssa. Hän halusi tulla isoäidiksi ja oli valmis auttamaan enemmänkin arjen pyörittämisessä. Lyubov oli kuitenkin vielä energinen ja nainen uskoi pysyvänsä jatkossakin energisenä, jos tekemistä riitti sopivasti.
Kun Ite ei enää jaksanut täyttä päivää tehdä töitä, päätti perhe palkata Nirvana-nimisen tytön avuksi. Teini teki osa-aikaisesti hommia hyllyjä täyttäen. Nirvana oli ahkera ja valmis tekemään enemmänkin töitä, jos sille oli tarvetta. Lyubov piti tytön asenteesta ja lupasikin vakituista paikkaa, jos sellaiselle olisi joskus tarve.
***
***
Iten maha oli alkanut kasvaa, eikä jatkuva jaloillaan oleminen tehnyt naiselle hyvää. Nyt hän sai nauttia enemmän omaa aikaa, sillä Lyubov oli varoittanut tulevan lapsen vievän paljon Iten aikaa, kunhan syntyisi. Toki vanha rouva intoutui myös kertomaan muita tarinoita ajalta, jolloin Ite itse oli juuri syntynyt.
Vaikka Kir oli osoittanut loistavaa myyntimiehen taitoja, ei kaikki asiakkaat lämmennyt hänelle. Mies ei tiennyt, mitä tehdä tilanteissa, kun asiakas tuli valittamaan jostain täysin järjettömästä asiasta.
Lopulta Ite itse tuli paikalle selvittämään ongelmaa, mutta asiakkaan ärtymyksen takana oli täysin henkilökohtaisia asioita, joita piti vain päästä purkamaan ulos. Ja baarin sijasta nainen valitsi Huriyan kukkakaupan.
Ite sai huomata, kuinka odotettu tuleva lapsi oli. Kir ja Lyubov molemmat tykkäsivät silitellä ja leperrellä Iten mahalle. Aluksi se oli huvittavaa ja hieman kiusallista, mutta lopulta nainen alkoi tottua siihen.
Kun kauppa oli suljettu, perhe päätti viettää yhteistä aikaa katsomalla jalkapallo ottelun. Kir oli hieman yllättynyt siitä, miten perheen naiset intoutuivat kyseisestä lajista. Aluksi hän luuli heidän innostuksen johtuvan vain komeista pelaajista, mutta näköjään he pitivätkin itse lajista. Tai molemmista.
***
”Jännittääkö isäksi tuleminen?” Ite kysyi synnytyksen lähestyessä mieheltään.
”Jännittää, entä sinua?”
”Toki, mutta juuri sopivasti”.
”Äiti on innoissaan, hän pääsee pian taas hemmottelemaan lapsia”, Ite tokaisi kaksikon katsellessa Lyubovin hoitamassa kasvimaata.
”Rehellisesti… Olen helpottunut, että äitisi on auttamassa meitä. Hänellä on sentään kokemusta lastenhoidosta ja etkä sinäkään ollut sieltä helpoimmasta päästä”, Kir tokaisi ja Ite tökkäsi miestään kylkeen.
***
***
Lopulta koitti päivä, jolloin Ite synnytti maailmaan terveen poikavauvan. Kaiken sen tuskan jälkeen hän sai syliinsä kauneimman poikavauvan ikinä.
”Tervetuloa kotiin, Bandi”.
***
***
***
***
Eli tällainen prologi. Ja kuten sanoin, katsotaan, mihin suuntaan tämä menee. En ole hirveästi suunnitellut mitään juonikuvioita.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.