***

***

***

***

Lyubov oli alkanut heräillä hyvin aikaisin aamusta, jopa ennen kukonlaulua. Bandi oli vielä sikeässä unessa, mutta Lyubov oli virkeä ja vailla tekemistä. Ei hän kehdannut ruveta siivoamaan sisällä ja häiritä pojan unta. Mutta lukeminkaan ei kiinnostanut, eikä televisiosta tullut mitään vielä siihen aikaan aamusta.

Joinakin aamuina onneksi riitti pientä puuhaa puutarhassa, ennen kuin Lyubov siirtyisi kaupan puolelle. Mutta ilmat olivat viilentymässä, vaikkei sitä vanhan rouvan vaatetuksesta uskoisikaan, eivätkä heidän pihakasvit kukkisi talvella.

Kaupan puolellakaan ei tahtonut enää riittää tekemistä jokaiselle päivälle. Lyubov oli palkannut lisää työntekijöitä ja nyt hän enemmänkin auttoi vain ruuhka aikaan. Ja silloin kun kokematon kassaneiti sähläisi kassakoneen kanssa. Hän oli palkannut kolmannen henkilön tekemään kauppoja asiakkaiden kanssa, joten Lyubovin ei tarvinnut huolehtia liikaa puodistaan.

Bandi kävi koulua, sai kavereita ja pärjäisi kokeissa enemmän tai vähemmän hyvin. Poika oli kultaisen keskitien kulkija ja Lyubov oli ihan tyytyväinen hänen suorituksiin. Ei kukaan heidän perheessään ole ollut erityisen hyvä koulussa, eikä Lyubov siksi halunnut vaatia mahdottomuuksia lapsenlapseltaan.

Kunhan poika osaisi käyttää maalaisjärkeä ja pärjäisi elämässä, niin se riittäisi vanhalle rouvalle. Toki Lyubov opetti jotain tyttärenpojalleen, sellaista minkä nainen itse koki tärkeämmäksi. Bandi itse ei ollut kovin kiinnostunut kukista ja niiden myymisestä, mutta yrittäjänä toimiminen kyllä kiinnosti poikaa.

Kun oli juhlia tulossa, valmistumisia, häitä tai hautajaisia, joutui Lyubov astumaan toisen kassakoneen taakse. Hän ei tahtonut enää jaksaa pysyä ruuhka aikojen tahdissa, niin pitkään jaloillaan oleminen alkoi pakottaa hänen vanhoja luitaan.

Nirvana oli Lyubovin luotetuin työntekijä ja nuoren neidin palkka nousikin reilusti. Nirvanalla oli pieni etuoikeuksia pitkäaikaisimpana työntekijänä ja Lyubovin oikeana kätenä. Tyttö tuli aina kun kutsuttiin ja oli viimeinen kotiin lähtiessä.

Ja koska Lyubovin ei tarvinnut enää jatkuvasti olla liikkeen puolella, oli naisella enemmän aikaa olla Bandin kanssa. Valmistaa tälle ruokaa, tai ainakin lämmittää, jutella ja auttaa joskus koulutehtävien kanssa.

***

***

Bandi kasvoi vanhemmaksi, Lyubov sai lisää ryppyjä ja vaivoja. Hän oli alkanut ohjeistaa teiniä liikkeen hoitamisessa, Bandi oli saanut osallistua työntekoon viikonloppuisin ja ottaa lisää vastuuta pikkuhiljaa. Lyubov opetti pojalle kaiken, minkä tiesi myymisestä, liikkeenhoitamisesta, kassakoneen käytöstä. Ja tietysti kukkien asettelusta.

Kun Lyubov joskus päästi Bandin illalla ulos, hyvin vastahakoisesti, suuntasi poika yleensä nuorten suosimalle rannalle.

Bandi haluaisi viettää enemmänkin aikaa ulkona kavereidensa kanssa, mutta isoäiti oli vakuuttunut sen vain vievän pojan ”turmion tielle”. Lyubovin sanat. Mutta kyllä Bandi välillä pääsi hetkeksi ulos, vaikka hänellä olikin aina kotiintuloajat.

Bandi ei voinut kyllä ymmärtää, mikä rannalla oleminen voisi houkutella hänet pahoille teille. Yleensä hän vain pelasi biljardia ja söi pikaruokaa. Baarimikotkaan eivät tarjoilleet alaikäisille. Toki oli kertoja, jolloin rannalla liikkui hämäriä tyyppejä, mutta Bandi halusi ajatella itseään fiksuksi ja välttää moiset houkutukset.

Mutta toisenlaiset houkutukset saivat kyllä pojan huomion. Bandi oli nähnyt tytön pari kertaa aikaisemminkin rannalla. Vaaleat tuuheat hiukset, kalliit vaatteet. Bandi tiesi, että hän kävi yksityiskoulua, koska poika ei ollut nähnyt tyttöä heidän julkisessa koulussa.

Viimein Bandi sai rohkeutta mennä puhumaan tytölle, jonka nimeksi paljastui yllättäen Barbie. Teinit alkoivat tulla hyvin juttuun, vaikka Bandi takeltelikin aluksi sanojensa kanssa. Barbie vain nauroi helisevää nauruaan.

”Olet hauska”.

Barbie oli yksi näteimmistä tytöistä, joita Bandi oli koskaan nähnyt. Hän uskoi tytöllä olevan paljon ihailijoita ja kilpailijoita. Tuskin Barbien kaltainen tyttö olisi kiinnostunut orvosta, joka asuu isoäitinsä kanssa pienessä omakotitalossa ja pyörittää kukkakauppaa. Bandi ei pukeutunut viimeisimpiin muotivaatteisiin.

Mutta Barbie lämpeni Bandille. Ehkä heidän erilaisuutensa kiehtoi häntä, he olivat täysin toistensa vastakohtia. Teinipoika tunsi itsensä onnekkaaksi, kun Barbien kaltainen tyttö osoitti kiinnostuksen merkkejä häntä kohtaan.

Bandi toivoi näkevänsä Barbieta useammin. Kerta viikkoon ei ollut tarpeeksi, mutta poika oli valmis livahtamaan ulos Barbien vuoksi. Tyttö sai hänen päänsä pyörälle. Ehkä isoäiti heltyisi, jos hän kuulisi Barbien olevan kunnon perheen tyttö.

Bandi juoksi kotiin kahdesta syystä. Hän oli myöhässä kotiintuloajasta ja hän halusi kertoa Barbiesta. Tosin myöhässä oleminen ei kyllä nosta pisteitä isoäidin silmissä, mutta aina saa yrittää.

”Mummo, hei kuule...”

”Olet myöhässä”, Lyubov sanoi edes katsomatta Bandia.

”Tiedän, olen pahoillani… Tapasin erään tytön ja…”

”Ihastuminen ei ole syy myöhästelyyn. Ole iloinen, etten soittanut poliiseja perääsi”.

Bandi seurasi tiiviisti isoäitiään pahoitellen koko ajan myöhästymistään. Lyubov ei ollut vihainen, ei edes pettynyt, mutta hän halusi ensin hieman kiusata poikaa. Muistaapahan ensikerralla katsoa useammin kelloa.

Bandi alkoi auttaa isoäitiään rikkaruohojen kitkemisessä ja kertoi samalla Barbiesta. Lyubovin oli pakko ihastella nuorta rakkautta. Mikään muu ei ollut pojan mielessä, kuin yksi tietty tyttö. Mutta hän ei halunnut pojan intoilevan liikoja ja satuttavan lopulta sydämensä.

”Se tyttö on MacDwillomin perheen tytär. Kaupungin rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman perheen vesa. Älä odota liikoja tästä suhteesta, sillä jos joku tulee sen tielle, niin sen tytön vanhemmat”.

Lyubov tunsi piston rinnassaan vilkaistessa poikaan päin.

”Pää pystyyn, harvoin ensimmäiset seurustelusuhteet kestävät…  Nauti hetkestä. Voi olla, että hänen vanhempansa eivät ole niin ylpeitä, mitä media antaa ymmärtää”, Lyubov lohdutti, vaikkei uskonutkaan Barbien vanhempien hyväksyvän nuorten suhdetta.

***

Isoäidin varoitukset eivät kauan painaneet Bandin mieltä, vaikka hän kyllä etsi netistä tietoa Barbien perheestä. Mutta mikään artikkeli, enemmän tai vähemmän imarteleva, ei saanut Bandin tunteita Barbieta kohtaan laantumaan.

Pojan pää oli pilvissä ja vaikka kokeissa meni vähän heikommin, se ei saanut hänen hymyä hyytymään. Isoäiti oli antanut viimein periksi ja Bandi sai viedä Barbien viimein kunnon treffeille.  Jonnekin muualle kuin rannalle.

Bandi oli saanut ahkeroi kunnolla rahojen eteen, sillä hän ei kehdannut viedä Barbieta pikaruokapaikkoihin, mitä pojan luokkakaverit suosivat. Hän vei tytön vähän loistokkaampaan paikkaan, vaikka pelkäsikin hintatasoa. Vaikka rakkaus tekikin sokeaksi, mutta niin sokea Bandi ei ollut, etteikö hän olisi tarkkana varoistaan.

Onneksi kyseinen ravintola ei ollut siitä kalleimmasta päästä, vaikkei kyllä halvimmastakaan. Bandi halusi kuitenkin panostaa ja tehdä vaikutuksen. Hän oli kaivanut vaatekaapistaan siisteimmät vaatteensa, hän oli kysynyt Lyubovin ja Nirvanan mielipidettä valinnoistaan, kunnes löysi lopulta sopivan vaateparin.

Bandi halusi kovasti pyytää Barbieta katsomaan hieman edullisempia annoksia, mutta malttoi pitää suunsa kiinni. Jos Barbie päätyisi kalliiseen annokseen, olisi Bandin itse tyydyttävä kylmään kurkkukeittoon.

Ainakin Barbie näytti pitävän heidän treffeistä, ruuasta ja ravintolasta.

”En olekaan ennen käynyt näin pienessä ravintolassa. Ja täällä on niin tyhjääkin”.

Niin, ne luokkaerot olivat yhä olemassa…

***

***

Bandi ei tiennyt, mitä tehdä. Treffit Barbien kanssa olivat menneet hyvin, mutta nyt pojalla oli paineita seuraavaa kertaa varten. Hänellä ei ollut varaa viedä Barbieta jatkuvasti hienoihin paikkoihin syömään. Hän ei ollut varma, kehtaisiko viedä tyttöä rullaluistin radalle tai pieneen kahvilaan. Barbie tuntui olevan kaiken sen yläpuolella.

Pojan ajatukset keskeytyivät ovikellon soittoon. Kun Bandi avasi oven, oli hänen hieraistava silmiään. Heidän naapureina oli kyllä noitia ja velhoja, ihmissusia ja vampyyreitä, mutta että vihreitä… olioita, joidenka päässä kasvoi lehtiä. Nyt Bandi oli nähnyt kaiken.

”Tuota… Kuinka voin auttaa? Kauppa on kiinni nyt, joten…”

”Bandi! Olet kasvanut niin isoksi. Onko äiti kotona?”

Bandi tuijotti parivaljakkoa. He olivat vihreitä. Heidän ihossaan oli kuvioita. Heidän päässään kasvoi lehtiä. Mutta heidän kasvonsa… Bandi muistaa heidät jostain.

”Kuinka vanhat vaatteet sinulla on?!”

Kun Bandi toipui alkujärkytyksestään, niin vanhempiensa elossa olemisesta kuin isänsä samoista vaatteista, vei teinipoika vanhempansa tapaamaan Lyubovia.

”Mummo? Et ikinä usko tätä…”

Lyubov tuli kasvimaaltaan katsomaan. Hän oli valmis torumaan Bandia laiskottelusta, pojan pitäisi olla tekemässä uusia kimppuja liikettä varten, eikä heilua ympäriinsä. Mutta nähtyään vieraat hän pysähtyi.

”Uusia naapureita? Eikö tällä kadulle ole jo tarpeeksi kummajaisia…”

”Tuota… He eivät ole naapureita”, Bandi aloitti, muttei tiennyt miten jatkaa. Onneksi Ite otti tilanteen haltuunsa.

”Kummajaisia? Äiti, et sinä voi noin puhua toisista”. Tai sitten Ite vain täräyttää kaiken pöydälle olematta yhtään hienotunteinen.

Ite oli kuitenkin unohtanut, ettei Lyubov ole yhtä nuori, mitä he viimeksi näkivät. Vanha rouva tuijotti hämmentyneenä, sitten järkyttyneenä tulijoita. Ja sitten koko perhe sai järkyttyä, kun Lyubovin sydän ei enää kestänyt kaikkea ympärillä tapahtuvaa.

***

***

***

Onnellinen jälleennäkeminen muuttui surulliseksi. Mutta Ite ja Kir ovat palanneet vihertävinä. 

Kommenttia saa jättää :)