***

***

***

***

Bandi oli hermostunut. Hän oli hakemassa Barbieta treffeille, tällä kertaa tytön valitsemaan paikkaan. Ja kaiken lisäksi pojan piti noutaa tyttö tämän kotoa. Kartanosta, missä oli palvelijoita pyörimässä. Ja Barbien vanhemmat, jotka eivät tienneet vieläkään, kenen kanssa heidän tyttärensä seurusteli.

Onneksi Barbie oli valmis ja ulkona odottamassa poikaystäväänsä. Bandi saattoi huokaista helpotuksesta, kun hänen ei tarvinnut soittaa ovikelloa, puhua palvelijoille tai vielä pahempaa, puhua Barbien perheelle.

Barbie hieman valitti, kuinka hän oli joutunut keksimään valheen vanhemmilleen, miksi hän seisoskeli ulkona. Mutta ainakin he eivät tuijottelisi ikkunoista ulos, sillä tytön kaksoisveli piti heidät kiireisenä.

”No, lähdetäänkö? Tällä kertaa minä valitsin paikan”, Barbie sanoi ja alkoi kiskoa Bandia perässään. Mitä nopeammin he pääsisivät pois pihasta, sitä vähemmän he joutuisivat paljastetuiksi. Bandia harmitti kyllä hieman, ettei hänen tyttöystävänsä voinut olla rehellinen vanhemmilleen heidän suhteestaan. Mutta tästä Lyubov oli varoittanut, kun Bandi ryhtyi suhteeseen Barbien kanssa.

Barbie johdatti Bandin kohti taidegalleriaa. Poika ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, mutta hän tiesi kyllä, että heidän naapurinsa omistivat paikan ja möivätkin siellä jotain itse tekemiä tauluja. Bandi itse ei tiennyt mitään taiteesta ja epäili näiden treffien olevan romantiikkaa täynnä.

Alueella oli kaksi rakennusta, pienemmässä oli taideteoksia, muutama erikoinen taulu ja Barbie oli niistä haltioissaan. Hän oli selvästikin perehtynyt tekijöihin, taustoihin ja historiaan. Kaikkeen mahdolliseen. Bandilla ei ollut minkäänlaista hajua, mistä oli kyse.

”Ja tämä amfora… Tiesitkö, että aikoinaan…”, Barbie piti luentoa Bandille, joka nyökytteli ja ynähteli vastaukseksi. Barbie ei tuntunut edes tajuavan puhuvansa lähes kuuroille korville. Tai että Bandilla alkoi olla tylsää.

Ja kun Bandi yritti sanoa mielestään jotain fiksua tai kysyä jotain, Barbie joko keskeytti hänet tai tuhahteli toisen sanoille. Välillä heidän luokkaeronsa, kasvatuksen ja taustat tulivat selvemmin treffien aikana, eikä Bandi pitänyt siitä. Hän halusi nauttia heidän yhteisestä ajasta, mutta joskus se tuntui olevan lähes mahdotonta.

Bandi ja Barbie siirtyivät lopulta toiseen rakennukseen, jossa oli enemmän maalauksia. Bandi huomasi monien teoksien joukoissa naapurinsa töitä. Hän piti niistä, ne sentään esittivät jotain. Mutta Barbie käveli kaikkien ohi, hyvä jos edes vilkaisi niihin päinkään.

Pojan yllätykseksi tyttö kävi vielä liikkeen puolella ostamassa yhden myytävinä olevista tauluista Bandille. Olkoon vaikka muisto treffeistä, vaikka taulu olikin massatuotantoa ja ”rahvaanomaista” Barbien mielestä.

Bandi oli myös huomannut, että Barbie tiesi kyllä arvonsa ja asemansa. Se näkyi joskus enemmän muiden kanssa asioimisessa. Hän ei tervehtinyt aina kohteliaasti, oli töykeä ja ylimielisen oloinen. Bandi oli suosiolla jättäytynyt liikkeen ulkopuolelle, ettei naapuri tajuaisi heidän olevan yhdessä liikkeellä. Hän piti afropäisestä miehestä ja herra oli heidän liikkeensä kanta-asiakkaita.

***

Bandi ei tiennyt, mitä tehdä Barbien kanssa. Tyttö odotti aina hienoja lahjoja, sellaisia joihin Bandilla ei olisi varmaan koskaan edes varaa. Hän piti kyllä Barbiesta, tyttö osasi olla halutessaan herttainen ja kiltti. Mutta avainsana tulikin siinä: halutessaan. Bandi ei halunnut kohdata sitä päivää, jolloin Barbie kohtelisi häntä kuin roskaa.

Bandi ei hirveästi puhunut parisuhteestaan vanhempiensa kanssa. Vuosien erossa olo oli tehnyt vahinkoa heidän suhteeseen ja Bandi olisi halunnut keskittyä enemmänkin perheensä välien kunnostamiseen, ei murehtia Barbien käytöstä. Mutta ehkä omista murheista puhuminen lähentäisi heitä, mutta keskustelun aloitus oli joka kerta vaikeaa.

Poika yleensä luki yhdessä isänsä kanssa tai hoiti liikettä äitinsä opastuksella. Ite ja Kir antoivat Bandin elää omaa elämäänsä, toki he välillä ilmaisivat mielipiteensä tiettyjen asioiden kohdalla. Bandi oli kyllä iloinen vanhemmistaan, mutta samalla he olivat hänelle kaksi vierasta henkilöä. Heillä meni aikaa oppia tuntemaan toisensa, eikä Bandi vieläkään voinut sanoa tottuneensa vanhempiensa läsnäoloon.

Tai heidän muuttuneeseen ulkonäköön. Näköjään Ite oli löytänyt lentokoneen rauniosta selvittyään haluamansa kasvin, mutta tällä oli ollut pienet sivuvaikutukset. Mutta toisaalta kasvin voimalla turmasta selviytyneet pärjäsivät mystisessä laaksossa vuosia, kunnes olivat viimein harhaileet takaisin ihmisten asuttamalle alueelle. 

Ja jos he jotain olivat oppineet reissusta, niin ainakin sen, ettei vähiten suuntavaiston omaavan kannata johtaa joukkoa. Ei, vaikka olisi kuinka hyvä johtaja muuten. 

***

***

Bandi ja Barbie tapasivat toisensa myöhään illalla puistossa. Ite ja Kir olivat hieman rennompia ulkoliikkumisen suhteen poikansa kanssa, mitä Lyubov oli, mutta kyllä hekin tekivät rajat selviksi. Jos Bandi halusi olla myöhempään ulkona, mitä normaalisti, pojan piti keskustella siitä vanhempiensa. Barbie todennäköisesti vain livahti ulos, kun vanhemmat alkoivat maistella konjakkipullojaan.

Bandi halusi keskustella Barbien kanssa heidän suhteestaan, mutta tytöllä itselläänkin näytti olevan tärkeää asiaa. Selvästikään heidän keskustelu ei tulisi olemaan iloinen ja todennäköisesti kumpikin heistä palaisi kotiin surullisena.

”Ehkä meidän…”

”Minusta…”, kumpikin aloitti yhtä aikaa, mutta Bandi viittoi Barbieta kertomaan asiansa ensin.

”Meidän pitäisi erota… Olemme kumpikin erilaisia, haluamme eri asioita ja perheeni ei tulisi koskaan hyväksymään meitä”, Barbie aloitti ja vaikka Bandi itsekin oli miettinyt eroa, halusi hän silti tietää Barbien perustelut erolle.

”Sitä paitsi vanhempani haluavat naittaa minut eräälle toiselle… Hääpäivä on jo sovittu”.

”Haluatko sinä sitä? Naida sen miehen?” Bandi kysyi. Vaikka ero olisikin väistämätön, ei hän halunnut Barbien olevan onneton. Tyttö nyökkäsi päätään ja pahoitteli tilannetta.

”Rehellisesti, olen itsekin miettinyt eroa… Mutta saanko pyytää yhtä asiaa, ennen kuin tiemme eroavat?”

Barbie nyökkäsi ja Bandi kumartui eteenpäin. Heidän molempien ensisuudelma eron hetkillä. Ainakin se tapahtui heidän molempien yhteisymmärryksenä ja turhilta draamoilta vältyttäisiin. Toki Barbiella tulisi aina olemaan paikka Bandin sydämessä, mutta poika tiesi kyllä, ettei heidän yhteinen elämä tulisi onnistumaan, tai sitten se olisi täynnä vaikeuksia.

Bandi ja Barbie katsoivat toisiaan. He tuskin näkisivät toisiaan enää. Barbie eläisi yhdessä rikkaan miehensä kanssa, kaupungin ulkopuolella. Bandi jatkaisi perheensä yritystä, eläisi keskiluokkaista elämää. Sellaista, johon Barbie ei sopeutuisi. Eikä Bandi sopeutuisi yläluokkaan.

Surullisena, mutta myös hieman helpottuneena Bandi suunnisti takaisin kotiin. Hän ei itkenyt, ne olisivat vain sadepisaroita, jotka valuivat pojan poskia pitkin.

***

***

Bandilla ei ennenkään ollut liikaa vapaa-aikaa Barbien tapaamiseen, joten eron myötä pojalle ei tullut tunnetta, mitä tehdä kun olisi tylsää. Hänellä olisi silti kavereita, joita tavata silloin kun aikaa liikenisi. Mutta suurin osa ajasta meni kuitenkin joko liikkeen pyörittämiseen tai puutarhaan. Kyllä vanhemmatkin auttoivat ja Ite halusikin Bandin nauttivan teinivuosistaan.

Vanhemmat olivat hankkineet uuden mamsterin pojalleen, kun he kuulivat erosta. Ite ja Kir eivät voineet kieltää olevansa helpottuneita suhteen loppumisesta. He halusivat poikansa olevan onnellinen, mutta he myös pelkäsivät sitä, miten Bandi sopeutuisi yläluokkaiseen elämään. He eivät olleet ilmaisseet mielipidettään yhtä kärkkäästi kuin Lyubov aikanaan, mutta Bandi oli tietoinen asiasta kyllä.

Bandi ei poistanut Barbien ostamaa taulua seinältä. Se sai olla muisto heidän yhteisestä ajasta ja Bandi piti taulusta. Olisi haaskausta heittää se vain menemään eron takia.

Koulu jatkui normaalisti ja Bandi oli hieman tyytyväinen, että he olivat Barbien kanssa eri kouluissa. Ensinnäkin kukaan ei saanut helposti vihiä heidän suhteestaan ja toiseksi, heidän ei tarvinnut nähdä toisiaan joka päivä. Ei tulisi kiusaantuneita hetkiä, jos he törmäisivät käytävillä tai joutuisivat paritöihin.

Yleensä koulun jälkeen Bandi siirtyi liikkeen puolelle myymään. Ite ja Kir kokosivat yleensä kukkakimppuja, hoitivat puutarhaa tai yrittivät pitää pihaa siistinä sekä estää asiakkaita riehumasta liikaa. Kiireisinä päivinä tai työntekijöiden vapaapäivinä vanhemmat olivat enemmän myymälän puolella.

Ite oli kuitenkin halunnut palkata uuden työntekijän ja koko perheen yllätykseksi heille haki Talin, joka asui parin talon päässä heistä. Se, mikä tytön hakemuksesta oli yllättävintä oli, että myös Talini perheellä oli yritys. Hänen vanhempansa möivät elektroniikkaa sekä omistivat vaatekaupan ja Bandin tapaan, myös Talin oli oppinut melko nuoresta alkaen myyntihommiin.

Talin ei kuitenkaan halunnut työskennellä vanhempiensa yrityksessä, heidän valvovan silmän alla. Mikään ei ollut koskaan hyvin ja aina tyttö teki jotain väärin. Niinpä hän päätyi Huriyoiden kauppaan töitä hakemaan. Ja saikin paikan, olihan hänellä eniten osaamista kaupan pyörittämisestä, kuin heidän nykyisellä kassaneidillä.

Vaikka Bandi ja Talin kävivätkin samaa koulua, he eivät juuri pyörineet samoissa porukoissa eivätkä siten koskaan jutelleet. Nyt kuitenkin töiden merkeissä kaksikko alkoi vaihtaa kuulumisia ja Bandi huomasi heillä kummallakin olevan paljon yhteistä. Ja Talin tiesi, millaista oli kasvaa yrittäjävanhempien kanssa.

Eikä Bandi sitäkään kiistänyt, etteikö Talin olisi nätti.

Bandi tarkkaili paljon heidän työntekijöitä ja auttoi tarvittaessa. Hän sai kuitenkin pian huomata, ettei Talin tarvinnut paljoa apua myymisen suhteen. Olihan tyttö saanut oppeja kotoa ja osasi käyttää kykyjään kukkakaupassakin. Olihan kasvien myyminen hieman erilaista kuin televisioiden, mutta vielä ei ollut yksikään asiakas kieltäytynyt kaupoista.

Ite oli myös huomannut poikansa kiinnostuksen Talinia kohtaan ja halusikin jutella asiasta poikansa kanssa. Hän ei halunnut kieltää suhdetta, mutta kehotti Bandia pitämään huolen, ettei poika alkaisi kohtelemaan työntekijöitään erilailla vain siksi, että oli ihastunut.

Bandi vakuutti pystyvänsä olemaan ammattilainen ja pitämään tunteensa kurissa. Eihän hänellä yleensäkään ollut mistään muusta valitettavaa, kuin heidän kassaneidin säheltämisestä.

”Mistä te edes hänet löysitte? Näin monta vuotta ja silti tuommoisia virheitä?”

”Eikö hän tullut meille ennen kuin te katositte isän kanssa?”

”Onko hän niin vanha?!”

***

***

***

***

Noin, sainpahan tännekin uuden osan. Pelaaminen on vähän hidasta, koska en omista vielä työpöytää omassa kämpässä ja pleikkari vie suurimman osan vapaa-ajasta. Vanhemmilla käydessä tulee sitten tätäkin pelattua eteenpäin hiljakseen.

Mutta itse osasta, kommenttia saa jättää :)